Hyvä ja merkityksellinen elämä

Muinaisille egyptiläisille kuolemaan valmistautuminen oli olennainen osa elämää. Ihmisen uskottiin koostuvan viidestä osasta eli ruumiista, kahdesta sielusta, varjosta ja nimestä. Jotta pääsy kuoleman jälkeiseen elämään onnistuisi, täytyi jokainen näistä osista saada mukaan. Egyptistä tuleekin usein mieleen juuri tämä ruumiin säilömisprojekti eli muumiointi. Ja mikäs onkaan toinen asia joka kaikilla tulee Egyptistä mieleeni? Niin tietenkin, pyramidit, mikäs muukaan. 

Pyramidit, kuten lähes kaikki mahtavat monumentit, jotka muinaisesta Egyptistä ovat säilyneet meidän aikaamme, ovat hallitsijoiden yritys pitää hengissä oma nimi. Köyhemmät ja vähemmän tärkeät ihmiset kaiversivat nimeään minne pystyivät. Niin kauan kuin oli olemassa joku joka tiesi nimesi, olit vielä itsekin olemassa. Samoin jos joku haluttiin unohtaa täysin, täytyi vain tuhota hänen nimensä, kaataa monumentit, raaputtaa näkymättömiin kaiverrukset. 

Eivätkö ihmiset olekin loppujen lopuksi niin samanlaisia ajasta tai kansallisuudesta huolimatta? Vai kuka teistä ei ole joskus kirjoittanut nimeään johonkin seinään, penkkiin tai vastaavaan I was here -meiningillä?  Jos sielua ei ole tai mitään paikkaa, minne sillä mennä, olettaen, että kaikki uskonnot ovat väärässä, niin loppujen lopuksi ainoa, jolla on mahdollisuuksia säilyä pitkään sen jälkeen, kun ruumis on vain tomua, on juurikin nimi.

Tunnen joskus surua tai ehkä enemmän haikeutta siitä, että en ole elämässäni luonut mitään säilyvää. Kun lähden täältä, ei kulu kauaa, kunnes olen vaipunut täydelliseen unohdukseen.  Olen tosin elänyt keskimääräisesti hyvin onnellisen elämän. Olen rakastanut. Olen ollut rakastettu. Olen tehnyt kaikenlaista. Joskus olen saattanut löllöillä koko päivän, mutta kaiken kaikkiaan voin jo nyt sanoa, että tämä on ollut mukava elämä. Ja hemmetti, löllöyily on mukavaa!

Monet ovat antaneet ikänsä ja terveytensä, että voisivat luoda jotain pysyvää. Maanneet vaikka kroppansa mäsäksi, jotta voisivat yksinään maalata Sikstuksen kappelin katon freskot täydellisiksi. Olisinko minä ikinä valmis siihen, jos minulla edes olisi vaadittavat taidot? Tällainen mukavuudenhaluinen Muumi, just niin joo. Olisitko sinä?

Kai suuruuteen voi jonkin verran ajautuakin. Ainakin monet toivovat niin. Mutta minun on vaikea uskoa, että niin saa luotua mitään pysyvää. Totuus lisäksi on, että meitä ihmisiä on niin paljon, että suurimman osan meistä tehtävänä on vaipua unholaan. Ei se tarkoita, ettei voisi elää hyvin, tehdä ehkä maailmasta vähän paremman paikan. Äiti Teresankin kerrotaan sanoneen suurin piirtein näin: "Menkää kotiin ja rakastakaa perhettänne." kun häneltä kysyttiin, miten jokainen voisi tehdä maailman hyväksi. Niinhän se on. Ajatelkaa maailma, jossa jokainen toimisi näin. Empatia voi syntyä vain rakkaudessa.

Minusta ei jää mitään, mutta minä olin täällä. Olin olemassa. Hyvä niin.