keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kroatiassa

Sanakirjassa riittäisi, että sanan paratiisi vieressä olisi kuva Kroatiasta. Kaikki ymmärtäisivät kyllä. Kroatia on niin kaunis ja lämmin (sekä ihan ilmastollisesti kuin ihmisten suunnalta), että sinne haluaa palata takaisin, vaikka yleensä matkaillessa minulla on enemmänkin uusien maiden vallottajameininki päällä. Nyt olin toista kertaa Kroatiassa. Tosin uusilla seuduilla, mutta jälleen ihanalla rannikolla saaristossa pyörimässä. Lisäksi teimme reissun aikana uuden valloituksen: Bosnia-Herzegovinan Mostarin. Kerron siitä vaikka seuraavassa postauksessa lisää, sillä minusta tuntuu, että tämänkin lukemisessa tulee olemaan pituuden vuoksi haastetta.

Kotisatamamme oli Split. Lentokone lensi sinne ja sieltä oli helppo sukkuloida kaikkiin muihin paikkoihin, sillä sieltä on hyvät lautta- ja bussiyhteydet saarille, kaupunkeihin ja muihin kiinnostaviin paikkoihin. Bussilla matkustaessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että matkat kestävät käytännössä katsoen ikuisesti. Osaltaan tämä johtuu siitä, että maa on niin vuorinen, ettei minnekään niin vain hurauteta. Toisaalta se johtuu myös siitä, että meno on aika tehotonta. Pidemmilläkin reissuilla tsekataan kaiken maailman pikkupysäkit läpi. Pysäkille kannattaa tulla ajoissa ja olettaa, että bussit ovat myöhässä. Tavaroiden laittaminen alakonttiin maksaa ekstraa. Bussikuski tarvitsee henkistä tukea, joten kuskeja on yleensä kaksi tai kolme, jonka vuoksi etupenkille ei saa mennä istumaan ja kuskeista vähintään yksi ajaa usein kuin hullu. Koska kuskeja on useampi, eivät he ole aina ihan selvillä, mitä kukakin on tehnyt, joten välillä liput tarkistetaan useamman kerran. No, perille pääsi silti aina.

Kroatiassa (kuten Bosnia-Herzegovinassakin ja varmaan kaikkialla muuallakin, missä vaan irtoaa) ollessa kannattaa minun mielestäni ehdottomasti ottaa kotimajoitus eli että elelee jonkun paikallisen kotona. Joskus tämä tarkoittaa kokonaan omassa käytössä olevaa asuntoa, joskus yhtä huonetta ja joskus, että nukut jonkun sohvalla. Se on halpa, mukava ja kiinnostava tapa asua. Heti kun tulet ihan mihin vain kaupunkiin ja nouset bussista tai lautasta tai millä nyt tulitkaan ulos, niin joukko ihmisiä, yleensä ystävällisen näköisiä mummoja, kohottaa sinulle käsissään kylttejä, joissa tarjotaan ehdotusta tulla tällaiseen majoitukseen. Jos tämä on liian jänskä tapa matkustaa, niin monet tarjoavat kotejaan myös netissä. Minäkin varasin kaikki kotimme etukäteen sieltä.

Näköala ensimmäisen asuntomme parvekkeelta

Splitissä on helpointa ensiksi suunnata keskustaan vanhaankaupunkiin ja siellä erityisesti Diocletianuksen palatsiin, jonka takia ja ympärille Split on myöhemmin rakentunut. Palatsin rakennutti Rooman keisari Diocletianus 300-luvulla ja se on ihmeen hyvin säilynyt. Ei varmaan vähiten sen vuoksi, että sen olemassaolo unohtui keskiajan jälkeen ihmisiltä vuosisadoiksi aina 1700-luvulle asti. Diocletianus oli itsekin aivan ihmetapaus Rooman keisariksi, sillä hän jäi eläkkeelle ja kuoli vanhana omassa sängyssään. Rooman keisareilla oli nimittäin aivan ehdoton muoti-ilmiö kuolla väkivaltaiseksi. Erityisen upea oli vuosi 69, jolloin Roomalla ehti olla yhden vuoden aikana neljä keisaria. Heistä kaksi teki itsemurhan ja kaksi joutui omien sotilaidensa tappamaksi. 

Itse nautin eniten Splitissä Marjan puistometsäalueesta. Portti sinne sijaitsee melko lähellä keskustaa ja kun on ensin kiivennyt jonkin verran portaita, pääsee palkinnoksi upealle näköalapaikalle. Kävelimme koko Marjanin ympäri, mikä on jo jonkinmoinen taival, mutta ihan käveltävissä ja niin kaunis reissu, että kilometrit taittuvat ihan huomaamatta. Pidimme tosin lekottelu- ja uintitauon Bene-rannalla, jonka vierestä löytyi vielä iloksemme ulkoilmasali. En ole tosin ikinä ennen treenannut salilla a) jonne on merinäköala, b) kaikki välttävät ehdottomasti katsekontaktia ja tuntuvat muutenkin aivan totaalisen vaivaantuneilta toisistaan c) kesämekossa. Nyt tuli kaikki hoidettua kerralla. 

Sali merinäkoalalla
Meillä oli tämän kasvin kanssa diili. Se antoi minun ottaa itsestään kuvan ja
vastavuoroisesti se laittoi minun jalkani täyteen pikku piikkejä, joita oli vaikea
irroittaa ja jotka sattuivat.
Muitakin rantoja löytyy. Suosituin on aivan keskustan vieressä oleva Bačvice. Pidin siitä huomattavasti vähemmän kuin edellä mainitusta Benestä. Se oli roskainen, vaikka onkin saanut puhtaan rannan kunnialipun ja aivan täynnä porukkaa, mistä johtuivat roskat. Ihmiset ovat sikoja. Lisäksi poltin itseni Bačvicessa. Se ei ole tietenkään rannan vika. Olin vain ihan tyhmä taas vaihteeksi, enkä laittanut kunnolla aurinkorasvaa. Mutta ei pelkkää huonoa, ettei hyvääkin. Siellä oli nimittäin sellainen pumpattu vedenpäällinen seikkailurata, mikä oli aivan huippu. Parhaat, kauneimmat ja puhtaimmasta rannat löytyvät kuitenkin muualta kuin Splitistä.

Jihuu!
Splitissä on paljon tekemistä, shoppailua, syöpöttelyä ja näkemistä. Emme löytäneet mitään aivan superhuippuja ravintoloita. Kroatiassa on kuitenkin aivan mahtavia ravintoloita, mitkä löytyivät ensimmäisellä reissulla. On ainakin pakko suositella Dubrovnikissa sijaitsevaa Lady Pipi -ravintolaa, jonka edessä on erittäin revittelevästi pissaava naispatsas ja sisällä ehkä paras ruoka ikinä. Sinne saattaa joutua vähän jonottamaan, mutta se on todellakin menetetyn ajan arvoista. Splitissä vihannestori oli aivan hitti. Kasvisten lisäksi sieltä löytyy myös muun muassa erilaisia lihoja ja maitotuotteita. Joka päivä ostimme kaikenlaisia marjoja ja hedelmiä, eivätkä ne edes maksaneet paljon mitään. Hiveli tämän pihin ihmisen lompakkoa, kun ei tarvinnut maksaa marjoista mansikoita.

Pina Colada on herkkua
Teimme Splitistä pari päiväreissua sekä kaksi pidempää matkaa Plitvicen luonnonsuojelualueelle sekä Bosnia-Herzegovinan puolelle Mostariin, joissa olimme molemmissa pari-kolme yötä. Ensimmäinen Splitin ulkopuolinen kohteemme oli Bračin saari. Kaikille Splitin lähisaarille lähtee satamasta esimerkiksi Jadrolinijan laivat. Lippuja ei voi ostaa etukäteen, vaan samana päivänä kannattaa mennä noin ennen puolta tuntia lautan lähtöä lippuluukulle ja siitä sitten lauttaan.

Supetar
Matka Bračin suurimpaan kaupunkiin Supetariin kestää vain 50 minuuttia. Me emme jääneet sinne kovin pitkäksi aikaa, sillä meitä kiinnosti eniten Bolissa sijaitseva kuuluisa Zlatni ratin ranta, joten melko pian nappasimme bussin sinne. Olen iloinen, että kävimme Bolissa, sillä se oli oikein sievä pieni kaupunki ja ranta oli toki hieno, mutta jos on odottanut jotain satumaista, niin joutuu pettymään. Monet olivatkin pettyneet, minkä kuuli kun salakuunteli naapurilöhöiliöiden keskusteluja (olen hirveä kyylä). Ranta näyttää komealta ylhäältäpäin, kuten se kaikissa mainoksissa kuvataankin, mutta ihmiskorkeudelta se on melko perus pikkukivinen, hassun muotoinen ranta, jolla on kyllä komea vuori taustalla ja hohtavan puhdasta vettä, mutta tämä tilanne on valoilla tyyliin kaikilla Kroatian saariston rannoilla. Ottaen huomioon, että sinne pääseminen vaatii lauttamatkan lisäksi 70 minuutin bussimatkan suuntaansa, voi ymmärtää monien pettymyksen. Bussimatkan näkymät olivat tosin mahtavat ja alkaa arvostaa elämäänsä uudella tavalla, kun bussi suhii kovalla kyydillä pitkin kapeita ja mutkittelevia vuoristoteitä.

Zlatni Rat ylhäältä päin on komea. Kuva Szabolcs Emich

Zlatni rat todellisuudessa. Monia harmitti myös, että se oli pikkukiviranta,
vaikka kaikki tuolla ovat. Hiekkarannat ovat feikkejä.
Mutta voiko hiekkarannalla tehdä tämmöisen?
Nim. Kysynpä vaan


Plitvicen suurin vesiputous
Saarista puheen ollen pidin Bračia enemmän Hvarin saaresta. Splitistä pääsee lautalla sekä Hvarin suurimpaan ja tunnetuimpaan kaupunkiin, joka on myös nimeltään Hvar sekä Hvarin vanhimpaan kaupunkiin Starigradiin. Me menimme näistä jälkimmäiseen, sillä lautat kulkevat sinne ja sieltä pois huomattavasti tiuhempaana. Matka kestää kaksi tuntia suuntaansa. Olin jotenkin ihan kuollut Hvarissa, sillä olimme kävelleet joka päivä aivan hulvattomasti ja Plitvicessä vieläpä vähällä polttoainetarjonnalla. Lisäksi kuten jo kerroin olin onnistunut palamaan rannalla edellisenä päivänä. Olin käytännössä pieni keitetty rapu, joka olisi tahtonut vain etsiä sopivan kolon ja mennä nukkumaan tai lukemaan kirjaa nimeltä The unexpected pilgrimage of Harold Fry, jota olin lukenut lauttareissun ja joka oli niin hemmetin hyvä, että keskittyminen muihin asioihin rakoili. Tästä huolimatta tykkäsin Hvarista. Kaunis saari, kaunis kaupunki, puhdas vesi, reissun paras ruoka. 

Plitvicen kansallispuisto oli henkeäsalpaava. Vietimme yli neljä tuntia bussissa ja perille tultuamme huomasimme, että kaikki ruoka, mitä alueella tarjotaan, on vain pikaruokaa, koska paikan ainut normaali ravintola oli poissa käytöstä, eikä tavallisia kauppoja ollut mailla halmeilla jalkaisin kulkevalle. Ihan sama. Se oli kaikki sen arvoista.

Ensimmäisenä päivänä puisto oli myös hieman ristiriitainen kokemus. Maisemat olivat tietenkin uskomattomat: lukemattomia vesiputouksia, kirkkaan turkooseja järviä, suuria korkeuseroja. Olen kiitollinen, kun olen saanut nähdä ne omin silmin. Mutta voi meitä turistilehmiä, kun me ensin pöristelimme busseilla ja autoilla puistoon, maksoimme korkean pääsymaksun ja laidunsimme sitten yhtenä jonona kamerat käsissä. Monet eivät edes pysähtyneet katsomaan upeita maisemia, vaan suuntasivat vain linssin oikeaan kulmaan, räps ja eteenpäin. Tasaisin väliajoin pääsi lepäämään hampurilaisen ja kokiksen kera. 





Seuraavana päivänä onneksi tajusimme, että puistossa on useampia pidempiä reittejä, jonne suurin osa muista turisteista ei edes eksy, joten pystyimme melkein kuvittelemaan, että puisto on meidän. Lisäksi aamulla ja illalla meno rauhoittui muuallakin. Puisto on kahdeksasta kahdeksaan auki, mutta pahin turistisuma keskittyy päivälle. Jos ei ole liian tiukalla aikataululla, vaan ehtii jäämään alueelle yöksi, niin puistosta saa todennäköisesti paljon paremman kokemuksen, kun ehtii taivaltamaan pidempiä ja vähemmän käytetyttyjä reittejä. Puistoon voi ostaa myös kahden päivän lippuja, joten ei tarvitse maksaa itseään ihan niin kipeäksi. Vähän vain. Upeaa oli myös, kun vuokrasimme oman veneen ja soutelimme pitkin suurta järveä. Uida puistossa ei saa.


Näitä söpöläisiä oli Plitvicessä lähes joka nurkalla
Reissuun kuului myös sopivan verran mokailua ja sekoilua. Jotkin jutut vähän harmittivat, kuten että jätin melko uudet farkkuni todennäköisesti lentoaseman vessaan jo ensimmäisenä päivänä, koska olin niin innoissani siitä, että niissä oli liian kuuma olla. Sen sijaan todella kiva säätö oli se, että kun meidän piti palata Mostarista takaisin Splitiin, niin kävi ilmi, etten ollut varannutkaan nukkumapaikkaa Splitistä, vaan viereisestä Kaštelan kaupungista. En ollut selvittänyt etukäteen mitään kyseisestä paikasta, joten olimme vähän hämmennyksissä sinne saapuessamme, varsinkin kun talon isäntä perheineen otti meidät erittäin sydämellisesti vastaan istuttamalla meidät olohuoneeseensa, tarjoamalla shotteja kirkasta ja juttelemalla meille kielellä, joka koostui pääasiassa kroatiasta ja saksasta ja onneksi myös jonkin verran englannista. 

Kävi ilmi, että Kaštela koostuu seitsemästä pikku kylästä, jotka sijaitsevat peräkkäin rantaviivaa pitkin luoden näin tunnelmallisen kävelyreitin kylästä kylään. Kylät syntyivät linnakkeiden ympärille, jotka lähistön aateliset ja papisto rakennuttivat alueelle suojelemaan väestöä ottomaanien hyökkäyksiltä. Kaštela tarkoittaakin linnaa/linnaketta. 

Polttopalloa Kastelassa



Vuokrasimme Kaštelassa pyörät ja pyöräilimme läpi kauniiden kylien aina Trogirin kaupunkiin, joka on erittäin suosittu turistikohde. Vähän liiankin suosittu minun makuuni, sillä kapeat keskiaikaiset kadut olivat aivan täynnä porukkaa ja tuntui, että kaikki liikkeet olivat vain turisteille suunnattuja. Mutta kaupunki on hyvin kaunis. Erityisesti pidin muurien takaa löytyvästä linnasta, joka oli aivan samannäköinen kuin ne linnat, joita pienenä piirsin. Tiedättehän, pikku suorakulmioista ja samankokoisista aukoista koostuva muurin reuna ja tornit päissä.  Oli muuten hirveä pettymys, kun joskus aikoinaan näki ensimmäisen kerran Turun linnan, kun eihän se näytä yhtään linnalta. 

I always drew one of these bad boys.
Trogir
Kaštelan jälkeen lähdimme kotiin. Täällä taas. Ihan huippu reissu, mutta kiva olla myös kotona.


Taivas hyvästeli meidät viimeisenä iltana

3 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä jutusta, paljon tietoa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos:). Mukava kuulla, että oli hyötyä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kovasti mielenkiintoisesta kertomuksesta. Kesäkuussa ollaan menossa Podgoraan.

    VastaaPoista