 |
| Mäkihyppytorni koko komeudessaan |
Kun mietin, mistä lempipaikoista Helsingissä kertoisin, niin päässäni alkaa soida Sininen ja valkoinen: "Kertoisinko köyhyyden, laudat edessä ovien vai sen kaiken rikkauden, kunnes tiesin vastauksen..." Se on aika höm, no sellainen laulu, josta en enää niin pidä, mutta pienenä kolmasluokkalaisena tykkäsin siitä hirveästi. Koko meidän luokkamme piti siitä. Pyysimme sitä aina uudestaan ja uudestaan musiikin tunneilla ja kun lauloimme sitä, haaveilin, että laulun tekijä tulisi luokan ovesta sisään ja näkisi että laulamme hänen lauluaan ja tulisi siitä iloiseksi.
Helsingissä on hirveästi kivoja paikkoja. Fanitan ehdottomasti kaikkia perusmestoja täällä, kuten Suomenlinnaa tai vaikka Seurasaarta, mutta ne ovat sellaisia, jotka kaikki tietävät. Erityisiltä tuntuvat ne paikat, jotka eivät ole ihan kaikkien tiedossa tai ainakaan niitä ei löydy mistään Lonely planet -oppaista. Niiden ei tarvitse olla mitään Kiinan muurin tai edes Helsingin tuomiokirkon tasoa, mutta niissä on sitä jotain, jonka vuoksi niissä käy ja ne haluaa näyttää ystävilleen, rakkailleen.
Esimerkiksi Porvoossa on yksi minulle tärkeä rakennus, jonka löysin sattumalta yhden parhaista ystävistäni kanssa. Sen ympärillä on autojen hautausmaa, jopa yksi hylätty bussikin löytyy sen pihalta. En edes tiedä, mitä varten se rakennus on, mutta sen katolle pääsi kiipeämään suhteellisen helposti ja siellä sitten kävin silloin tällöin viikonloppuisin istumassa. En minä sinne turistibusseja ohjaisi, mutta se on silti merkityksellinen paikka.
 |
| Treenin paikka |
 |
| Minä laskisin tästä alas vain jos perhettäni uhattaisiin aseella |
Yhden tällaisen paikan näytti minulle ystäväni, joka asuu lähellä Siilitietä. Siellä, Herttoniemen liikuntapuiston vieressä olevalta mäeltä löytyy nimittäin mäkihyppytorni. Torni muistuttaa kovasti Linnanmäen vanhaa vuoristorataa. Sinne pääseminen vaatii kuitenkin kahta asiaa: 1. Ei saa pelätä liikaa korkeita paikkoja. Se on jonkin verran huojuva pakkaus, eikä kaikilta osin aivan elämänsä kunnossa. Siinä sitten miettii, että jotkut ovat oikeasti hypänneet täältä. 2. Ihmisessä täytyy olla pieni ripaus Nuuskamuikkusta. Torni on nimittäin lukollisella portilla suljettu, mutta portin yli pääsee todella helposti, jos vain jaksaa nostaa itsensä sen yli ja kestää sen henkisen kivun, joka tulee sääntöjen rikkomisesta. Näkymät ovat upeat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti