Trampoliinilla hyppimisen ihanuus

Taitoliikuntakeskus koko komeudessaan

Vieläkin ovat jalat vähän jumissa lauantaisesta megatreenistä. Eilen ne olivat ihan jumissa. Superjumissa. Oppilaat ihmettelivät kun köpöttelin tuskaisesti heidän edessään: "Mikset sä venytelly? Sä aina sanot meille, et pitää venytellä". No mitäs siihen muuta toteamaan kuin että, vaikka olenkin muuten kerrassaan fiksu, niin nyt olin vähän tyhmä, enkä venytelly yhtään. Mutta se ei menoa haitannut, vaan kävimme mieheni kanssa tsekkaamassa eilen Taitoliikuntakeskuksen.

Minä nyt en edes osaa mitään voimistella. En oppinut ala-asteella telinevoimistelussa mitään muuta kuin turmaseisonnan. Liikunnan opettaminen on minulle muuten jatkuva alemmuuskompleksin paikka. Ihan rehellisesti: en osaa paljoa kakkaakaan. Tiedän jotensakin eri pelien säännöt ja rakastan itse liikkumista, mutta liikunnantuntien lajiorjentoitunut maailma on minulle ihan mahdotonta, kun en osaa mistään mitään tekniikoita (paitsi tankotanssista. Tankotanssi kouluihin! Anyone with me?! Niin ja joogasta ja salitreenistä. Vähän hiljaista on). Onneksi oppilaat harrastavat itse kaikenlaista ja heitä voi helposti osallistaa vetämään vaikka futisharjoituksia. Ja loppujen lopuksi minulle on tärkeintä, että on kivaa ja tulee hiki ja saadaan jonkinlainen idea siitä mistä eri lajeissa on kyse, niin sitten voi lähteä harrastamaan vapaa-ajalla samaa laadukkaampana, jos innostuu oikeasti. 

Tämä oli parasta.

Okei, mutta takaisin taitoliikuntakeskukseen. Siellä harmitti vähän, etten osaa mitään. Haluan seistä käsilläni, tehdä kärrynpyörän ja voltin ja kaikkea pähkähullua ja hengenvaarallista erilaisilla puomeilla. Haluaisin, etten pelkäisi niin paljon ja helposti. Lapset poukkoilivat siellä ympäriinsä kaikessa voittamattomuudessaan. Minä taas muistelin sitä miten olin kesän hammashoitajana ja useamman kerran viikossa tuli potilaita, jotka olivat iskeneet hampaansa irti trampoliinilla.

Tästä huolimatta trampoliini oli ihan paras. En ole ikinä hyppinyt semmoisella. Se oli ihanaa. Kevyttä, huoletonta, vapauttavaa. Olisin voinut pomppia ikuisesti. Melkein pompinkin. Siinä vaiheessa kun katsoin ensimmäisen kerran kelloa varmana siitä, että korkeintaan puoli tuntia on mennyt, oli aikaa todellisuudessa mennyt yli tunti. Eli ihan hemmetin hauskaa.

Ei se muutenkaan ollut niin paha, vaikkei osannut mitään. Keskuksessa oli kaiken maailman juttuja, joihin kiivetä tai joilla pomppia ja meillä loppui aika aivan totaalisen kesken myös näillä olemattomilla taidoilla. 

Taitoliikuntakeskus sijaitsee Nosturin vieressä osoitteessa Telakkatie 8. Sinne voi mennä vapaaharjoittelemaan itsekseen ma-to 8 euron ja pe-su 10 euron hintaan. Sen lisäksi keskus järjestää voimistelu- ja akrobatiakursseja niin aikuisille kuin lapsillekin. Tekisi hirveästi mieli mennä. Olisipa päivässä enemmän tunteja ja viikossa enemmän päiviä.

Kiipesin tuonne köyden avulla vaikka pelotti.