maanantai 5. tammikuuta 2015

Squash

Ensiksikin onnellista uutta vuotta kaikille! Tähän kakkuun on kreikkalaisen tavan mukaan piilotettu kolikko. Jokainen ottaa kakusta palan (osa palasista on tosin ennalta päätetty esim. joulupukille ja Jeesukselle) ja se kenen palassa kolikko on, saa onnen. En saanut kolikkoa, mutta olen silti aika toiveikas tulevasta vuodesta.

Olin eilen pelaamassa squashia ensimmäistä kertaa elämässäni. Haaveilin aina squashin pelaamisesta pienenä kun olin kitarakesäleirillä Ikaalisten kylpylässä ja uimaan mennessä kävelimme ohi lasikopeista, joissa kaksi ihmistä mäiskivät mailalla mustaa palloa vuorotellen seinän kautta toisilleen. Kuvittelin, että pallo olisi kimmoisa kuin superpallo ja halusin hirveästi päästä pelaamaan. Meni sitten noin 20 vuotta ennen kuin lopulta toteutin tämän haaveen.


Nyt voin kertoa, että voi hitsi, kun oli vaikeaa, eikä se pallo ole kyllä yhtään kuin superpallo. Ihan tiedoksi. Luimme säännöt ennen pelaamista, mutta emme seuranneet niitä kuin suuntaa antavasti. Käytännössä vain yritimme saada pelin näyttämään edes jotenkin peliltä, mikä välillä onneksi onnistuikin. Squashpallo ei  pompi kovin hyvin, joten se pitää lyödä oikein voimalla seinään jos mielii saada sen kimpoamaan vielä ihan takaisinkin asti. Lisäksi toisen varominen on sen verran jänskää hommaa, varsinkin tällaiselle, joka on kerran sulkkispelissäkin onnistunut lyömään kaveria päähän mailalla, etten oikein uskaltanut liikkua tarpeeksi pelissä ja menetin jonkin verran pallon palautuspaikkoja siinäkin.


Vaikka täytyy sanoa, että sulkapallo ja tennis ovat vastaavanlaisista peleistä enemmän lähellä sydäntä, niin oli tämäkin hauskaa ja aika kulki siivillä. Peli oli intensiivistä ja kaiken aivotoiminnan vievää, sillä joka hetki piti keskittyä ihan täysillä, jos halusi mitään toivoa siihen, että saisi pallon takaisin kaverille. Tennis ja sulkkis vievät voiton vain siksi, että ne ovat helpompia, jolloin peliä tulee enemmän ja urpoilusäätöä vähemmän sellaiselle joka ei harrasta näitä lajeja, mutta haluaa silti toisinaan nauttia niistä.



Pienenä haaveilin aina maissin syömisestä, koska piirretyissä hahmot söivät maissia siten, että siitä tuli samanlainen ääni kuin kirjoituskoneesta. Sitten kun söin maissia ekan kerran, niin se oli pahaa. Hirveä pettymys. Squashinkaan tapauksessa peli ei ihan vastannut lapsuuden odotuksiani, mutta se oli silti tosi hauskaa ja mielelläni pelaisin uudestaan. Maissistakin tykkään nykyään tosi paljon, joten squashkin saisi varmasti lisäpisteitä jos oppisin pelaamaan sitä vähän paremmin.

Minulla on ihan kohta loma ohi. Huominen enää. Näin jo yöllä painajaisia töihin paluusta. Tiesin, että pitää mennä ja olin periaatteessa menossa, mutta sitten aina hetkellisesti unohdin suunnitelmani ja hetken päästä hirveän paniikin siivittämänä tajusin, etten ole vieläkään mennyt töihin, vaikka piti jo.


Minulla on usein niin ristiriitainen olo työstäni. Toisaalta olen ihan super kiinnostunut opettajana olemisesta, opettamisesta, työssäni kehittymisestä ja välitän oppilaistani ihan vietävästi, mutta se on myös niin vaikea työ, jossa voi yrittää parhaansa ja silti tuntea olonsa epävarmaksi ja epäonnistuneeksi ja kaiken kaikkeaan riittämättömäksi. Niin sitten sitä miettii, että tarvitseeko sitä tuntea olonsa niin kurjaksi niin usein. Mutta sitten lopulta aina totean, että en minä mitään muuta halua tehdä ja olen oikeasti onnekas, kun välitän työstäni näin paljon. Näillä tunnelmilla odotan innokkaasti kevätlukukautta alkavaksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti