Raakasuklaapaja, namnamnam

Tämä kuukausi on ollut oikea herkku. Ja kerrankin tämä ei tarkoita sitä, että olen vain herkutellut harva se päivä mitä sattuu, vaikka no, kyllä sekin pitää paikkansa, sillä jotenkinhan sitä on viimeisistä talven hetkistä selvittävä. Mutta sen lisäksi olen ollut suklaalla hierottavana ja eilen pääsin itse valmistamaan tuota jumalten naposteltavaa eli suklaata Greenstreetin raakasuklaapajassa, jonka sain joululahjaksi mieheltäni. Paja oli hauska, kiinnostava ja ennen kaikkea herkullinen.

Paja koostui tietenkin oman suklaan tekemisestä ja sen syöpöttelystä, mutta myös kiinnostavasta pienestä luennosta kaakaopapujen historiasta ja raakasuklaan terveysvaikutuksista. Mayat ja atsteekit käyttivät kaakaopapuja pääasiassa valuuttana ja etuoikeutetut joivat sitä kitkeränä juomana. Herkkupeppu eurooppalaiset muuttivat reseptiä mm. sekoittamalla sokeria juomaan, mutta vasta 1700-luvulla kaakaopavuista keksittiin tehdä suklaata. Tosin meille tuttu nykyisen kaltainen suklaa on 1800-luvun tuote, kun teknologia mahdollisti kaakaovoin ja -jauheen irrottamisen pavusta. Ennen sitä suklaa oli koostumukseltaan hyvin erilaista eli helposti murenevaa ja kitkerämpää.

Työvälineemme. Suklaa sulana vesihauteessa ja sekoittelemme jauheita makumme mukaan

Toisaalta tarkemmin ajatellen edelliseen kappaleeseen liittyen se, että tietenkin olisimme saaneet syödä suklaatamme on liioittelua. Olen nimittäin ollut myös piparkakkupajassa Puolassa Torunissa ja siellä sai kyllä leipoa omia pipareita, mutta saiko syödä? Ei saanut. Ne lisäsivät siihen piparkakkutaikinaan jotain semmoista typerää ainetta, että taikina kovettui syöntikelvottomaksi uunissa, että siitä sai sitten elinikäisen koristeen. Minun koristeeni vielä katkesi kahtia repussa. Se oli toisaalta tosi hyvä, kun sitten sain ihan hyvällä omalla tunnolla hankkiutua siitä eroon, eikä tarvinnut koko loppuikäänsä tuijottaa piparia, jota ei saa syödä. Sekin paja oli muuten kiva.

Omaa suklaata valmistaessamme täytyi ensiksi sulattaa kaakaovoi vesihauteessa ja sitä varten se piti ensin raastaa, ettei sulattamisessa olisi mennyt ikä ja terveys. Alla onkin villi video, josta voi seurata tätä aktiviteettia. 

Kaupasta saa myös kaakaomassaa, jossa kaakaovoi ja kaakaojauhe ovat vielä yhdessä ja kotona kaakaota valmistaessa olemme sulattaneet sitä, mutta jos haluat lähteä aivan alusta liikkeelle, niin kaakaovoi it is. Kaakaovoi on aika jänskää matskua: valkoista ja ihanan tuoksuista, mutta ihan älyttömän ällörasvaista yksinään.


Kun voi oli sulatettu, lisäsimme jauheet eli kaakaojauheen tekemään suklaasta suklaata, tocon, lucuman ja macan. Emme ole käyttäneet mitään näistä jauheista (paitsi no tietty kaakaojauhetta, mutta sekin on ollut kaakaomassassa jo valmiina) aiemmin, kun olemme tehneet itseksemme suklaata, joten ne eivät ole mitenkään pakollisia, mutta opin pajassa, että näillä kaikilla on paljon hyviä vaikutuksia niin makuun kuin terveyteen liittyen, joten kai niitä voisi tulevaisuudessa sinne mukaan sotkea. Myös suolaa tuli mukaan hyvin pieni ripaus tuomaan maku paremmin esille. Makeuttamiseen käytimme hunajaa. Lopuksi kaadoimme suklaan muotteihin ja koristelimme sen pähkinöillä, kaakaonibseillä ja inca-marjoilla.

Suklaa jähmetystä vaille valmis

Ja lopuksi lopuksi kun tuotoksemme pääsivät vapauteen pakastimen ikeestä, pääsimme vihdoin herkuttelemaan. Nam!  

Siinä ne ovat. Eivätkö olekin kauniita?