 |
| Kuva: Jarmo Laakso |
Osallistuin nyt toista kertaa Fun runin väriestejuoksuun. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli ihan samanlainen kuin viimeksikin, vaikka paita oli muuttunut Color obstacle rush -paidaksi ja mitalissa luki COR, kun viime vuonna molempiin oli kirjoitettu M. Eli kyseessä on viiden kilometrin lenkki, jossa ylitetään helppoja esteitä ja juoksijoiden päälle heitetään matkan aikana esteiden kohdilla värikästä pulveria. Kertonee varmaan mitä, mieltä olen tästä juoksusta, kun osallistuin uudestaan heti seuraavana vuonna ensi kokeilusta.
 |
| Fressin alkujumpan iloa |
Väriestejuoksussa parhautta on mahtava meininki ja esteet. Kaikki ovat ihan älyttömän hyvällä tuulella ja jopa narikkajonossa monet tanssivat musiikin mukana. Esteet taas ovat se asia, joka tekee lenkistä erityisen. Ei niin että ne olisivat millään tavalla vaikeita, jos sinulla on minkäänlainen peruskunto, mutta ne ovat tosi kivoja. Kiipeily nyt vain on hauskaa. Tänä vuonna huippua oli se, että järjestelyitä oli parannettu viime vuodesta lisäämällä paljon enemmän lähtöjä, joten esteillä ei tarvinnut ollenkaan jonottaa. Viime vuonna Lahdessa jouduimme jopa skippaamaan yhden esteen, koska jono oli aivan sekopäisen pitkä. Ainoa harmi juttu oli, että vaahtokone oli jotenkin rikki siinä vaiheessa kun me sen ohitimme, joten emme päässeet sukeltamaan vaahtoon.
Värikin on hauska juttu, mutta itse asiassa jostain syystä näissä juoksuissa väriä heitettiin paljon vähemmän kuin viime vuonna Lahdessa. Mietimme, että onkohan kaupunki kieltänyt liiallisen värillä läträämisen. Joka tapauksessa loppubileissä tämä seikka korjattiin, kun jokainen sai pussukan väriä ilmaan heitettäväksi, jolloin ilma ja paikallatanssijat olivat pian aivan täynnä värejä. Minä olin tylsä. Seurasin niitä vain sivusta. Viime vuonna minulle tuli todella epämukava olo keuhkoihin väripölystä, niin ajattelimme, että on ehkä parempi jättää se väliin. Kaunista se oli vierestäkin.
 |
Tällaista reittiä kuljimme tällä kertaa.
Kuva Väriestejuoksun Facebook-sivuilta |
Vinkki yksinäisille: osallistu väriestejuoksuun. En ole ikinä nähnyt ujojen suomalaisten ottavan niin paljon kontaktia vieraisiin kuin tämän juoksun aikana ja jälkeen. Minä vaihdoin vaatteet ennen kuin menin junaan enkä ollut saanut väriä kasvoihini, mutta junassa matkusti kanssani samaan aikaan porukka, joka oli saanut kunnon annokset väriä päälleen. Ennen kuin olimme edes saapuneet Pasilaan, oli heitä tultu jututtamaan väreihin liittyen kolmesti. Töölönlahtea kiertäessämme jo kaukaa kuului, miten vittu raikasi kallioilta ohijuoksijoille. Lähempää erotti: "Vittu, hyvä, vittu hyvä meininki!" Ehkä me suomalaiset vain kaipaamme vähän väriä elämäämme.
 |
| 2014 väribileiden jälkeen |
 |
2015 ilman väribileitä, mutta yhtä fiiliksissä juoksusta.
En ottanut mitaliakaan, kun niitä alkaa olla jo pieni pino. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti