Oslo, oi Oslo

Vigeland

Eroahdistus Bergenistä on vähän lievittänyt, kun sovimme mieheni kanssa, että menemme pikku päivävaellukselle Nuuksioon. Nyt olen valmis kirjoittamaan Oslosta. Bergenin matkakertomuksen voit lukea tästä.

Oslo on Norjan pääkaupunki ja siellä asuu noin 650 000 ihmistä. Eli vähän enemmän kuin Helsingissä, jossa asuu noin 620 000 ihmistä. Ei uskoisi. Vitsailimme äidin kanssa, että oslolaiset on kaapattu. Kaupungilla oli nimittäin koko oleskelumme aikana todella vähän ihmisiä ja autoja. Vaikka punaisia oli liikennevaloissa jostain ihmeen syystä jopa kaksi päällekkäin yhden vihreän yläpuolella, menetimme nopeasti mielenkiinnon niitä kohtaan, sillä autoja ei tullut juuri koskaan. Bergenissä sen sijaan jouduimme opettelemaan uudelleen näiden kahden värin eron, vaikka Bergenin pitäisi olla näistä kahdesta se vähemmän asuttu.

Oslon pääkatu, Karl Johans gate

Oopperatalo on vierailun arvoinen rakennus

lähinnä koska sen katolle voi kiivetä

Mikä on parasta Oslossa?

1. Museot

Oslo on museoiden kaupunki (ja patsaiden. Erityisesti sellaisten ihanien tavallisia ihmisiä esittävien patsaiden). Norja on itkun arvoisen kallis maa, mutta halvemmallakin voi päästä. Museoihin mielivän kannattaa ostaa Oslo pass, jonka saa esimerkiksi turisti-infosta. Passin avulla saa valitsemakseen ajaksi (24, 48 tai 72 tuntia) pääsyn lähes kaikkiin museoihin ja julkisiin kulkuneuvoihin sekä tarjouksia muutamiin ravintoloihin ja kahviloihin.

Entiset viikingit saavat selvästi kiksejä laivojen laittamisesta museoihin. Tukholmassa on Vaasa-laiva, mutta Oslossa löytyy jopa kolme laivallista museota ja jokainen niistä on todellakin käynnin arvoinen jokaiselle, joka vähänkin fanittaa historiassa vellomista. Ne kaikki sijaitsevat Bygdøy-saarella, joka on kyllä aika hulppea saari asustella ilman museoitakin. Ei niin, että muuallakaan olisi köyhää, mutta on se aikamoista kun kaikki kotitalot koko alueella ovat sellaisia valkoisia kartanomaisia rakennuksia isoine pihoineen.

Aivan uskomatonta, että viikinkilaiva on voinut säilyä
näin uskomattoman hyvin meidän päiväämme.

Viikinkimuseossa on kolme hautapaikkana käytettyä viikinkilaivaa, jotka aikoinaan lastattiin täyteen kaikkea mahdollista, mitä arvostettu henkilö saattaisi tarvita tuonpuoleisessa. Tämän jälkeen laivat ruumiineen ja aarteineen haudattiin ja otollinen maaperä säilöi kaiken ihmeellisen upeassa kunnossa meidän päiviimme asti. Arvokkaimmat asiat sieltä tosin ryövättiin jo melko pian hautaamisen jälkeen, mutta paljon myös jätettiin. 

Pienen kävelymatkan päässä on Kon-Tiki-museo, jossa säilytetään kahta legendaarista Thor Heyerdahlin laivaa Kon-Tikiä ja Ra II:sta. Kon-Tiki on näistä se kuuluisampi ja sen tarinaan uppoaminen vaikutti minuun pitkän aikaa. 

Kon-Tiki matkasi melkein 7000 kilometriä läpi Tyynen valtameren

Heyerdahl oli tutkija, joka sai päähänsä tutkimustensa perusteella, että polyneesialaiset tai jotkut ainakin olisivat voineet ehkä tulla alun perin Etelä-Amerikasta. Tämän todistaakseen hän rakensi lautan käyttäen vain niitä materiaaleja ja välineitä, joita esi-kolumbiaanisilla eteläamerikkalaisilla olisi ollut käytössä ja lähti hullulle lauttaretkelle läpi Tyynen valtameren mukanaan itsensä lisäksi vain viisi miestä ja papukaija. Vaikka kellään näistä seitsemästä ei ollut mitään päätä huimaavia merenkäyntitaitoja, itse asiassa vain yksi osasi navigoida ja Heyerdahl ei osannut edes uida, pääsivät he perille. 101 päivää lautalla ja siinä sivussa tuli todistettua, että menneiden aikojen ihmiselle meri ei ollutkaan se ylitsepääsemätön este, jollaiseksi sitä oltiin aiemmin kuviteltu.

Aivan Kon-Tikin vieressä on Fram-museo. Fram on maailman eteläisimmässä ja pohjoisimmassa käynyt puulaiva. Fram rakennettiin alunperin pohjoisnavan valloitusta varten. Siitä tehtiin niin vahva, että se kestäisi jäihin puristuksiin jäämisen ja sen kanssa voisi sitten merivirtojen mukana surffailla jäälautalla aina pohjoisnavalle asti. Virta vei kuitenkin Framin vähän huti navasta. Retkikunta yritti vielä saavuttaa päämäärää suksilla, mutta joutui luovuttamaan hurjien sääolosuhteiden vuoksi. Norjalaiset pääsivät 350 kilometrin päähän pohjoisnavasta ja navan valloitti loppujen lopuksi amerikkalainen Peary 14 vuotta myöhemmin vuonna 1909.

Minä ohjaamassa Framia kohti lämpimämpiä maita kuin Antarktis

Framin reissu etelänavalle oli sen sijaan voitokkaampi ja kilpalijoille traagisempi. Englantilaisen Scottin ja norjalaisen Admusenin retkikunnat ottivat pienen kilpajuoksun etelänavan valloitukseen. Fram kuljetti norjalaiset niin pitkälle kuin oli mahdollista, jonka jälkeen norjalaiset jatkoivat vetokoirien kera.

 Scottin yksi lukuisista kohtalokkaista virheistä oli hylätä vetokoirat ja käyttää sen sijaan hevosia, jotka eivät pärjänneet äärioloissa ollenkaan vaan palelivat ja kuolla kupsahtelivat ja lopulta kaikki tavarat oli pakko kantaa ihmisvoimin. Koirat sen sijaan etenivät voimalla ja vauhdilla ja vapauttivat ihmiset kokonaan kuorman kannosta. 

Muutenkaan brittien retki ei ollut ollenkaan hyvin suunniteltu ja vastoinkäymiset seurasivat heitä yksi toisensa perään. Kun he lopulta näännyksissään pääsivät perille navalle (ketkä edes pääsivät, sillä osa kuoli jo matkalla), saivat he kauhukseen huomata, että koko reissu oli ollut yhtä tyhjän kanssa: norjalaiset olivat jo käyneet navalla ja Admusen oli jättänyt heille teltan ja kirjeen, jossa hän toivotti herroille hyvää kotimatkaa. Tässä vaiheessa lähes kaikki tarvikkeet oli jo käytetty, eikä paluumatka päättynyt kotiin vaan kuolemaan kylmällä Antarktiksella myrskyssä teltassa vain alle 20 kilometrin päässä ruokavarastosta.

Fram-museossa sai testata miltä tuntuisi vetää perässä saman painoista kuormaa,
jollaista Admusenin koirat vetivät perässään. 

Ei ollut helppo homma. Jaksoin vetää vain 250 kg taakkaa ja olin ihan poikki hyvin pian.

Framissa vierailu oli tietyssä mielessä siisteintä laivoista, sillä paljon nähnyt laiva ei ole siellä vain silmien ilona. Framille pääsee niin kannelle kuin sisällekin kaikkiin kerroksiin.

Neljäs Bygdøyn käymisen arvoisista museoista on Norsk Folkemuseum. Siellä ei enää näe laivoja, vaikka kuinka tekisi mieli vielä yhtä. Tai no merellä näkee sellaisia käytössä olevia.

 Folkemuseum on kuin Seurasaari. Sinne on tuotu vanhoja rakennuksia ympäri Norjan ja sitten istutettu sinne kuin ne olisivat siellä aina olleet. Minusta on jotenkin aivan käsittämätöntä, että talo siirretään. Tosin on sekin aika uskomatonta, että laitetaan iso meriä kulkenut laiva museoon.

Näkymiä Folkemuseumissa

Parasta Folkemuseumissa ovat 1200-luvulla rakennettu tervantuoksuinen kirkko ja vanhakaupunki 1900-luvun alun kauppoineen, pankkeineen ja huoltoasemineen.

Ihana tuoksuisa kirkko

Vanhakaupunki

2. Saaristo

Olen kuullut että Oslon ulkopuolella on iso luontoalue, jonne oslolaiset lähtevät viettämään aikaa heti kun pystyvät. Ehkä siksi heitä oli nytkin niin vähän missään.

Joka tapauksessa luontoa löytyy helposti Oslossa hengailevalle. Oslo pass kattaa myös lauttaliikenteen ja vuonoa pitkin on ihana seilata muillekin saarille kuin Bygdøyhin.

Me kävimme Hovedøyn saarella, joka on vain muutaman minuutin lauttamatkan päässä ja tarjoaa luontoa, lampaita, hiekkarannan sekä luostarin rauniot. Niin ja tietenkin näkymän kauniista Oslosta mereltä käsin.

Raunioita

Lisää raunioita

3. Puistot

Erikoisin puisto ja tunnetuimpia Oslon nähtävyyksistä on Vigelandin patsaspuisto. En ole ennen ollut niin kiinnostunut patsaista, mutta ymmärsin siellä sen johtuvan vain siitä että patsaat ovat yleensä pönöttäviä suurmiehiä, joskus -naisia, ja niiden tehtävänä on olla kunniakas muotokuva.

Gustav Vigelandin patsaat ovat sen sijaan ihmiselämän kirjoa. On uskomatonta miten eläväksi hän tekee elottoman materiaalinsa ilmentämään tunteita ja perhesuhteita.

Luin myöhemmin että Vigeland ihaili natseja. Myös Hesarissa on viime päivinä ollut juttuja Suomen taiteilijoiden natsikytköksistä. On aina masentavaa kun joku luo jotain kaunista, hienoa tai ihmeellistä ja sitten saa tietää, että hän on ollut elämänsä muilla osa-alueilla jotenkin pahasti virheellinen. Huomasin itsekin, että aloin heti etsimään puolustuksia Vigelandille. Että eihän hän varmaan tiennyt täysin, ihaili vain järjestystä yms. Koska hänen veistämiensä ja valamiensa teosten loisto himmeni vähän silmissäni, kun en kestänyt pettymystä hänen taustoistaan.

Kuninkaan linnan viereinen puisto oli myös nätti ja linna ihan komia.

Kävimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli kaunis kuten ne aina ovat. Yhdessä rakennuksessa oli perhosia ja lihansyöjäkasveja. Niistä tykkäsin erityisesti.

 Ostin kerran lihansyöjäkasvin luokkaan kun oppilaat sitä toivoivat. He nimesivät sen Pasiksi, mutta kaikesta rakkaudesta huolimatta meistä ei ollut sen hoitajiksi ja Pasi kuoli.

Pasin sukulaisia

4. Juna-asema

Oslo oli hieno ja kiinnostava, mutta parasta oli kuitenkin Bergen eli jos menet Osloon niin ota muutaman päivän päästä juna, jonka reitti kulkee läpi vuodenaikojen, vesien ja vuorien kohti ihanaa Bergeniä. Netistä liput ovat halvempia kuin asemalta.

Tänne!