Pako vankilasta eli täydelliset treffit

Vantaan Flamingossa on vettä ja saari. Vesi tosin sijaitsee alimmassa kerroksessa ja saari ylimmässä, mutta mikä ei olisi nykyaikana mahdollista. Eikä saari ole mikä vain saari, vaan Prison island!

Prison island on liveseikkailupeli, jossa 2-4 hengen ryhmissä suoritetaan erilaisia tehtäviä. Tapahtumien keskiössä on vankila, jossa edetään käytävää pitkin sellistä toiseen. Jokaisessa sellissä on erilainen tehtävä, joka mittaa enemmän tai vähemmän ryhmäläisten älyä, tekniikkaa tai fysiikkaa. Erillisiä ohjeita ei ole, vaan ryhmän on itse keksittävä ja vieläpä rajatussa ajassa, mitä sellissä pitää tehdä sen läpäisemiseksi.

Menimme saarelle juhlistamaan vuosipäiväämme ja se olikin aivan mahtava treffikohde ainakin tällaiselle parille. Tehtävien suorittaminen oli todella hauskaa yhdessä tekemisen riemua. Ostimme alun perin tunnin peliaikaa ja tavallaan se olisikin riittänyt, mutta huoneiden suorittaminen oli niin kivaa, että kävimme tilaamassa vielä yhden tunnin perään. Sinällään jokaisen sellin konsepti oli aivan yksinkertainen: esimerkiksi yhdessä piti vain saada tehtyä tietty iso määrä koreja tietyssä ajassa, toisessa piti pistää oma muisti äärimmilleen matkimalla jatkuvasti lisääntyvää valomerkkisarjaa, kolmannessa ratkoa nopeasti pieniä matematiikan tehtäviä jne.

Mutta voi että kun oli hauskaa. Tein koreja niin, että reidet tutisivat ja löin nenäni kaltereihin niin kovasti, että pienet kyyneleet nousivat silmiin, avainkaulanauhakin, jolla pääsi sellistä toiseen, lensi siinä rytäkässä jonnekin huomaamattani, mutta koreja tehtiin kunnes oli täydet pisteet koossa. Onneksi samaan huoneeseen pääsi niin monta kertaa kuin halusi.

Palvelukin oli ihanan ystävällistä ja huomioivaa. Tiiminimemme oli Skyrimistä (Skyrim on semmoinen hieno tietskapeli) tuttu Dovahkiin, joka tarkoittaa dragonbornia eli lohikäärmeestä syntynyttä. Joskus kun on ollut tosi rankkaa ja on tuntunut etten selviä mistään, niin olen ajatellut hupsuna ajatusleikkinä olevani lohikäärme. Lohikäärmeiden ei tarvitse välittää mistään. Ne vain lentävät ja syöksevät tulta ongelmien päälle. Jäljelle jää vain karrelle palaneita jämiä ja tuhkaa.

Tälläisen käytävän varrella olivat sellit, joista jokaisessa oli tehtävä.

Well... Anyway... en edes tiennyt itsekään miten se olevinaan kirjoitetaan, joten ei haitannut, että vankilan näytössä luki jengimme nimenä Dovakiin, jonka tiesin olevan varmasti väärin. Kuitenkin kun kävimme hakemassa tulostaulukkomme, yksi työntekijöistä huomasi, että nimi on kirjoitettu väärin ja hän halusi ehdottomasti googlettaa, miten se oikeasti kirjoitetaan ja tulosti meille uudestaan tulokset. Jotenkin hirmu söpöä. Ainakin tuli iloinen mieli.

Pakenimme saarelta veteen eli vesipuistoon ja kylpylään. Ne ovat muuten kaksi eri juttua, mikä oli minulle uutta. Vesipuisto on ns. lapsille. Siellä on vesiliukumäkiä, virtoja ja juttuja, joiden päällä kellua. Onneksi en ole ikinä kasvanut kokonaan aikuiseksi, joten minusta siellä oli hauskaa. Varsinkin liukumäissä ja varsinkin siinä mäessä, jossa sai laskea renkaalla. Periaatteessa on parasta kun sydän ja muutama kohta aivoista on lapsen ja loput aivot ja kroppa aikuisen, mutta minun hemmetin ihoni on teinin. Eivät lopu finnit koskaan eivät.

Kylpylä oli aikuiseen makuun ja varsinkin tunnelmalliseen rauhoittumiseen ja romantiikkaan. Siellä on kuumavesiallas, mineraaliallas ja useampi hyväntuoksuinen sauna, joista yhdessä saa kunnon löylytkin. Jos mineraalialtaassa laittoi korvat veden alle, niin kuului kaunista musiikkia, mikä oli minusta aika maagista. Ei tosin varmaan tarkoitettua, mutta monet upeat asiat tässä elämässä tapahtuvat vahingossa ja suunnittelematta.

Sitten olikin aika paeta kotiin. Mieheni teki minulle herkullisen kakun. Mistä tuli mieleen, että mistähän se tulee, että kakkuun laitetaan viila? Onko joku joskus onnistunut siinä tempussa? No, meidän kakussamme oli pohjana vain taateleita ja mausteita.