perjantai 16. lokakuuta 2015

Wien

Wien on kahviloiden ja kakkujen kaupunki

Alun kommelluksia (hyppää yli, jos olet täällä vain Wien-kiinnostuksen vuoksi)


Lähdimme syyslomaksi Wieniin ystävää tervehtimään. Viihdytin aamulla itseäni ja miestäni hukkaamalla lompakkoni. Sitä etsiessä aika kului niin rattoisasti, ettei sitä riittänyt esimerkiksi bioroskiksen viemiseen tai matkakortin lataamiseen. Onneksi junissa voikin yllättäen maksaa kortilla ja banaanikärpäsiä meillä on ollut viime aikoina niin paljon ja usein, että jos elämä olisi Disney-elokuvaa, niin ne olisivat virallisia eläinystäviäni. Lompakkokin löytyi kirjahyllyn alta.

Saimme lisää itseaiheutettua jännitystä, kun perillä Wienissä tajusin, että hotellin ohjeissa luki TÄRKEÄÄ-tekstin alla: "Ilmoittakaa, jos tulette klo 19.00 jälkeen." Kone oli aika paljon myöhässä, joten kello oli todellakin enemmän, eikä muutenkaan oltaisi oltu siihen aikaa paikalla, vaikka kone olisi ajoissa ollutkin. 

Hotellilta ei kukaan vastannut ja kun saavuimme perille oli koko paikka pimeänä. Soitin ovikelloa kerran ja toisen, mutta kukaan ei tullut. Ei se hätä mikään massiivinen ollut, sillä pahimmassakin tapauksessa olisimme päässeet ystäväni soluasuntoon nukkumaan. Silti ilo oli melkoinen, kun pienen odottelun jälkeen hotellin uumenista tulikin työntekijä, joka otti meidät sisään. Sitten vain vauhdilla ystäväni luo, joka oli jo melkein kaksi tuntia odotellut meitä ravintolassa meiningillä: kyllä mulla oikeasti on kavereita tulossa, en ole vain kuvitellut niitä. Ravintola meni kiinni, mutta ruoka oli hienosti pakattuna ja kadun penkillä oli tilaa nälkäisille matkalaisille. Vähän kylmä vain, mutta mistä ei sisulla selviäisi.

Wienin nähtävyydet


Wien on mahtipontisten rakennusten, kahviloiden, klassisen musiikin, museoiden ja puistojen kaupunki. Nähtävää on enemmän kuin ehtii tai jaksaa katsoa, mutta seuraavat jutut olivat ainakin minusta tosi siistejä:

1. Schönbrunnin puisto


Ensimmäisen päivän ensimmäinen tehtävä oli toteuttaa lapsuuden unelmani pensaslabyrintissa seikkailemisesta. Sellainen löytyykin Schönbrunnin palatsin eli keisariväen kesäkodin puistosta. Palatsin rakentaminen aloitettiin 1696, mutta upeimpaan loistoonsa se pääsi erityisesti keisarinna Maria Teresian aikana (1700-luvun puolivälin paikkeilla). Keisarinna synnytti nimittäin 16 lasta, joten linnan siipiin laitettiin uudet kerrokset ja pihaa pistettiin paremmaksi.

Yhden kolmesta pensaslabyrintista tavoitteena oli päästä korkealle tasanteelle, josta näki miten labyrintti meni
Eksyksissä

Schönbrunn on Wienin suosituimpia vierailukohteita ja täytyy sanoa, että ehdottomasti syystä. Puisto on aivan päättömän iso ja siellä kuljeskeluun kuluu pitkä tovi. Sisään mahtuu muun muassa edellä mainittu labyrintti, mutta myös kokonainen eläintarha. Koska puisto on myös osoitus ihmisen epätoivoisesta yrityksestä muokata luonto muottiin, on joka hetki joku leikkaamassa pensaita.




Schönbrunnissa huvittavinta ovat "roomalaiset rauniot". 1700-luvulla antiikin aikaa ihailtiin aivan päättömästi, joten muotia oli muun muassa rakentaa omia roomalaisten raunioiden innoittamia kuvauksellisia rakennelmia, jotka olivat jo valmiiksi raunioina. Eipä se toisaalta kovinkaan poikkea siitä, että itsekin olen ostanut farkkuja, jotka ovat olleet jo valmiiksi rikottuja.

Roomalainen raunio :D

2. Hundertwasserhaus

Wienin rakennukset ovat kaikki aika samanlaisia, vaikka hienoja ovatkin. Sellaisia klassisia valkoisia, harmaita, kerman värisiä, beigejä, pylväitä, patsaita, koristuksia. Todella kauniita, mutta samoja, samoja, samoja.

Eipä siinä pahemmin vaihtoehtoja ollutkaan. Jo siitä tuli skandaali, kun yhden keisarin linnan vieressä sijaitsevan rakennuksen sunnittelijamestari sai vallankumouksen kärpäsen pureman ja hän suunnitteli talon, jossa toisen kerroksen ikkunat olivat saman kokoiset kuin muidenkin kerrosten. Siis kaikkihan tietävät, että toisen kerroksen ikkunoiden kuuluu olla isompia! Keisari oli niin pöyristynyt, ettei halunnut enää edes käyttää niitä huoneita palatsistaan, joista näki kyseisen häpeäpilkun. Tästä ehkä saa idean, miten samanlaisia rakennukset ovat.


Uudet talot tietenkin poikkeavat tästä, mutta ne ovatkin sitten usein tylsiä muuten vain. Tästä kaikesta on poikkeuksena Hundertwasserhaus, joka on Friedensreich Hundertwasserin suunnittelema. Hundertwasser oli sitä mieltä, että ihmisen koti on kuin kolmas iho oikean ihon ja vaatteiden jälkeen. Sen pitäisi tuntua hyvältä ja olla tasapainossa luonnon ja luovuuden kanssa. Tällaisessa talossa kaikki on mahdollista: seinät ja lattiat voivat olla vinkuroita, kasvit saavat kasvaa missä haluavat ja kaikki värit ja materiaalit ovat sallittuja. Sellainen on Hunderwasserhaus. Taloon on jätetty osa paikalla ennen sijainnutta rakennusta, jotta kummitukset pääsevät muuttamaan uuteen taloon. Jokaisella asukkaalla on lisäksi ikkunaoikeus eli oikeus koristella kotiaan talon ulkopuolelle niin pitkälle kuin ikkunastaan ylettää. Ehkä on sanomattakin selvää, että kyseessä on aika hauska talo.

Katukiveyksenkään ei tarvitse olla tasainen

3. Hofburgin linna


Tässä vain pätkä Hofburgien linnaa. Tuolla parvekkeella piti Hitler aikoinaan puheen aukiolliselle kansaa.
Keisarien talvikoti eli Hofburgin linna on niin käsittämättömän järjettömän suuri, etteivät kuulemma edes wieniläiset tiedä kuinka monta huonetta siinä on. Nähtävää siis löytyy. Me kolusimme siitä erityisesti kolme kohdetta: perhostalon, Sissi-museon sekä ase- ja haarniskamuseon. Emme toki samana päivänä. Järkihän siinä olisi mennyt.

Perhostalo oli ihastuttava. Sademetsän ilmastoisessa tilassa lentelee ja hengailee ihania perhosia. Talo ei ole suuri, mutta perhosia on paljon. 


Kaikissa opasteksteissä, jotka Sissi-museosta luin, oli tälläinen aika viaton lausahdus: "Kierros kannattaa aloittaa keisarillisesta hopeakokoelmasta". Siis ei kannata. Ei, vaikka kuuluukin lipun hintaan. En ole eläissäni ollut niin tylsässä museossa. Huonekaupalla erilaisia astiastoja. Pelastan nyt teidät. Ellei pitkäaikainen Stockmannin jättimäisellä astiaosastolla hengailu tuota teille kiksejä, niin en usko, että tämäkään tuottaa.

Sissi-museo sen sijaan oli todella kiinnostava. Rakastuin Sissiin pienenä Sissi-elokuvien myötä ja vaikka oikea henkilö oli jotain hyvin muuta kuin elokuvien maalaama hahmo, niin lähemmin tähän traagiseen keisarinnaan tutustuminen oli kiehtovaa.

Keisarinna Elisabeth eli Sissi uskomattomine hiuksineen.
Kuva: Wikipedia (Aito maalaus löytyy Sissi-museosta)

Sissin siskon piti mennä naimisiin tyttöjen serkun keisari Frans Joosefin kanssa, mutta toisin kävi. Keisari ihastuikin 15-vuotiaseen Sissiin ja se oli menoa se. Onnellisen lapsuuden ja romanttisen avioliiton jälkeen Sissin elämä oli kuitenkin hyvin surullista, eikä hän ikinä sopeutunut hovin ahdistavaan tiukkojen tapojen säännöstelemään elämään. Sissi hoivasi maankuulua kauneuttaan sairaalloisesti jatkuvalla laihduttamisella ja urheilulla ja hoitamalla tuntikausia polviin asti yltäviä hiuksiaan. Parin ensimmäinen lapsi kuoli kaksivuotiaana ja ainoa poika teki aikuisena itsemurhan. Viimeisinä vuosinaan Sissi pukeutui jatkuvasti surupukuun. Vain matkustaessaan hän tunsi elävänsä. Sissin elämän loppukin oli traaginen, sillä hän joutui viimeisellä matkallaan salamurhaajan kohteeksi. Kaiken lisäksi hän ei ollut edes murhaajan Luigi Luchenin ykköskohde. Lucheni oli tavoitellut itse asiassa toisen kruunupään murhaa, mutta kun tämä ei ollut tullutkaan paikalle, otti hän Sissin kohteekseen hyvänä korvikkeena. Lucheni iski Sissiä viilalla rintaan. Haava oli niin pieni, etti sitä heti edes huomattu. Sissikin luuli miehen yrittäneen vain ryöstää hänet. Hän kuitenkin pyörtyi hetken päästä ja kuoli myöhemmin.

Ihanan prinsessan jälkeen oli kerrassaan sopivaa tutustua (toisena päivänä tosin) ritareihin. Ase- ja haarniskamuseossa on esillä todella hienoja pyssyjä, miekkoja ja haarniskoita miehille ja hevosille niin turnajaisiin kuin totisempiin taistoihin. Museossa myös kaikuu kovasti monin paikoin.  Museovahdit käyttivät tätä iloisesti hyödykseen ensin piereskelemällä ja sitten kikattamalla kovasti päälle. Kun oma peppu ei enää tuottanut haluttua ääntä, jatkoivat he vielä päristelemällä suutaan.

Kauniin huoneen kaiussa on hyvä piereskellä
Tässä oli haarniska vähän hupsummasta päästä.
Samalla rahalla pääsi katsomaan myös Turkin Efesoksesta mukaan otettuja antiikin artefakteja sekä vanhoja soittimia Euroopan menneisyydestä. Soitinmuseossa oli pieni huone, jossa sai kokeilla parista vanhasta soittimesta tehtyjä uusia malleja. Se oli hauskaa. Olisipa saanut kokeilla kaikkia soittimia.

4. Belvedere

Ranskalaisen prinssin itselleen rakennuttama barokkipalatsi on komea katsella, mutta myös Klimtin kuuluisimman teoksen ja kovimmin oheistuotteita myyvän Suudelman koti. Suudelma on siitä jännä taulu, että se on oikeasti hienoa nähdä livenä. Usein ylikuuluisista tauluista tulee sellainen Mona Lisa -efekti eli että ai tollainen toi on. Aika pieni. No joo... Ihan hieno silti. Suudelma sen sijaan on jotain muuta. Se hohtaa.

Gustav Klimt, Suudelma
Kuva: Wikipedia
Belvedere koostuu itse asiassa kahdesta eri palatsista, joiden välissä on iso piha ja molemmissa rakennuksissa taidetta. Olen itse käynyt ylemmässä niistä kahdesti ja alemmassa en koskaan. Hassua ehkä, mutta tämä johtuu seurasta ja siitä, että ylemmässä on sellaisia Pakko nähdä kerran elämässä -töitä. Ylemmän Belvederen näyttelyssä on muun muassa huoneellinen Klimtiä, joka on yksi lempi taiteilijoistani. Muutakin kaunista ja inspiroivaa löytyy. Jopa yksi Gallen-Kallela.

Ylempi Belvedere

5. Maailmanpyörä Riesenrad

Minusta maailmanpyörät ovat aina olleet romanttisia ja taianomaisia, mutta kun kyseessä oli vielä historiallinen (1897 rakennettu) maailmanpyörä, joka on selvinnyt ehjänä jopa toisesta maailmansodasta, niin sinne on pakko mennä. Tuntuu ihastuttavalta, että aikana jona kaikki halutaan sulattaa ja valjastaa sotateollisuudelle, niin maailmanpyörä saa kuitenkin jäädä. Edes pommit eivät sitä tuhonneet, vähän polttivat vain vaunuja, ja kun sota oli ohi, se oli ensimmäisiä asioita, jotka restauroitiin. Kertoo siitä, miten me ihmiset tarvitsemme myös asioita, jotka eivät ole niin sanotusti järkeviä.

Riesenrad löytyy Praterilta, joka on huvipuistoalue eli muitakin laitteita löytyy vauhdinnälkäiselle.

6. Luonnonhistoriallinen museo

Tämä museo oli ensimmäinen ikinä, joka jätti sellaisen olon, että ei hemmetti, pitääkö mun jo lähteä. Milloin saan tulla uudestaan? Museon sisällä asuu pelottavat yli 30 miljoonaa katsottavaa juttua luonnon historian alueelta. Kaikki ei tietenkään ole jatkuvasti esillä ja ne mitkä ovat, on laitettu huoneisiin sen verran ovelasti, että mielenkiinto pysyy yllä koko ajan. Ensin heitetään kehiin fossiileita ja dinosauruksia pum, sitten ihmisten historiaa pam, sitten meteoriitteja pam pum pam ja erilaisia kiviä ja vaikka sun mitä ja sitten kun yrität jatkaa eteenpäin niin oletkin ollut museossa jo monta tuntia ja työntekijät haluavat sinusta eroon ja kotiin nukkumaan.

Museossa saa koskea yhtä aitoa dinosauruksen fossiililuuta

Museo on myös tämän Venuksen koti. En ole varmaan mistään tälläisesta kuuluisasta työstä ollut niin yllättynyt nähdessäni sen livenä. Tämä oli nimittäin vain suurinpiirtein etusormen mittainen. 

Olen esi-ihminen. Muistaakseni Homo habilis.

Kahvilat ja ruoka


Onneksi on kuitenkin kakkua. Wienissä se juttu on Sacher-kakku. En tiedä teistä, mutta minusta se on tosi pahaa kakkua. Onneksi on muitakin kakkuja. Kävimme useammassa kahvilassa, mutta parhaaksi kuoriutui kuitenkin Cafe Central herkullisen wieniläisen suklaakakkunsa vuoksi. 

Nammmmmmm
Noin muuten yritimme elää aika halvalla. Ostimme kaupasta eväitä ja annoimme uuden merkityksen sanonnalle "syödä ulkona".

Pari kertaa söimme kuitenkin työkaverin vinkistä Naschmarktilla, joka on tori- ja ravintola-alue. Naschmarkt on siitä hauska, että siellä maapallo on kokoontunut yhteen esittelemään ruokakulttuuriaan. Siellä syövällä on siis varaa, mistä valita, eivätkä hinnatkaan ole kovin pahoja.

Naschmarktin toripuoli

Olen kuullut useita kertoja monista lähteistä, että Wienin kahvilakulttuuriin kuuluu olennaisena osana myös tietty oman arvon tuntoinen epäkohteliaisuus. En lähde tätä suin päin kieltämään, mutta ainakin vähintään se on kurjaa liioittelua. Olen käynyt nyt Wienissä kahdesti ja kahlannut aika monta kahvilaa läpi, enkä vielä kertaakaan ole saanut huonoa palvelua. Kai olen sitten missannut jotain perin pohjin wieniläistä, mutta parempi näin.

Wien

Ihan perus Wieniä. Sää ei kovin suosinut, niin kuvat ovat aika harmaita. Muttei siellä nyt mitään väriloistoa ollut joka tapauksessa:)
Wien on ehkä hienoin ja mahtipontisin kaupunki, jossa olen ollut. Välillä tuntuu, että jokainen rakennus on aivan hulvaton. Ei missään nimessä mikään kotoisa paikka, mutta vaikuttava. Kuin uljas pynttäytynyt keisari kultakoristelluissa vaunuissaan, jolle voi ihaillen vilkuttaa ja lähteä sitten kotiin hoitamaan banaanikärpäsiään.





Taidehistoriallinen museo

Luonnonhistoriallinen museo.