torstai 30. kesäkuuta 2016

Kenia-Tansania-kierros: Tansania

Matkan kuudentena päivänä siirryimme Tansaniaan. Olimme hankkineet viisumit Visumservicen avulla jo ennen reissua, mutta teoriassa viisumit on mahdollista saada rajaltakin samalla hinnalla pienellä jonotuksella. Tosin itse en lähtisi riskeeraamaan, kuten oppaamme Docin tarina opetti. Jos et tiedä, mistä puhun, niin lue blogipostaukseni Keniasta tästä linkistä.

Matkan järjestys oli loistava, sillä vaikka pidin Keniasta erittäin paljon, niin Tansania oli vielä vaikuttavampi jo käytännössä siitä hetkestä lähtien kun ylitimme rajan. Roskat lähes katosivat, maasto muuttui tasaisesta kumpuilevaksi ja rakennuksetkin näyttivät kauniimmalta. 

Pystytimme telttamme kauniin Victoria-järven rannalle, jonka ympäristössä oli hirveästi erilaisia lintuja ja muita eläimiä. Kaikilla telttailualueilla oli muuten teoriassa mahdollisuus vessan lisäksi suihkuun, mutta vesi oli yleensä aika kylmää tai tuli vain alahanasta. Esimerkiksi Naivasha-järven telttailualueella kävin suihkussa kyykyssä ylähanan toimimattomuuden vuoksi, mikä ei sinänsä haitannut yhtään, sillä vesi oli mukavan lämmintä. Ongelmana oli suihkun ovi, joka oli juuri sellainen perus vessanovi, joka alkaa tavallista ovea korkeammalta. Joten jos joku olisi vilkaissut alakautta onko suihku vapaana, olisi hän saanut samalla minulta hyvin nakun vilkutuksen. Victorian telttailualueella oli kolme suihkua. Kaikista vasemmanpuoleisimmassa oli aivan järjetön, mieletön, käsittämätön määrä pieniä lentäviä hyönteisiä, keskimmäisessä ei tullut kunnolla vettä ja oikeanpuoleisimmassa oli ihana ja lämmin toimiva vesisuihku sekä yksi tosi iso hämähäkki. Nyökkäsimme toisillemme kunnioittavasti ja annoimme toisillemme rauhan kuten krokotiilit ja virtahevot samassa järvessä konsanaan.

Ihana telttapaikkamme Victoria-järvellä





Siellä oli myös kisuja.

Kuningaskalastaja <3





Seuraavana päivänä lähdimme Serengetiin, jossa oli varmaan enemmän villieläimiä kuin missään muussa vierailemassamme paikassa. Serengetissä kohtasimme myös vihdoin ensimmäiset leijonat! Tämä oli minun kohdallani myös pieni ongelma, sillä minulle tuli aivan hulvaton pissahätä kesken ajoreissun. Ennen tämä ei olisi ollut mikään ongelma, sillä kävimme kaikki pitkillä matkoilla tarvittaessa puskavessassa, mutta Serengetissä oli niin paljon leijonia, ettei yksinkertaisesti ollut turvallista nousta pois autosta. Meidän oli siis pakko löytää ihan virallinen vessalla varustettu piknikpaikka, jonka piti olla ihan lähellä ja se olikin, mutta eksyimme matkalla. Sankarillisesti kestin taiston aikaa vastaan ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa vessaan. Mutta ihan näin vinkkinä, että arvostakaa mitä teillä on, sillä joskus eteen voi tulla valintatilanne, jossa pitää miettiä, että kumpi on pahempaa: julkinen housuun pissaus vai tulla elävältä leijonan syömäksi?














Vietimme yön Serengetissä telttailualueella. Tämä oli vähän aiempia jännempi paikka, sillä aitoja ei ollut ja hyeenat lauloivat kuorossa telttojen lähellä. Hyeenat myös nauravat, kuten monet tietävät, mutta minulle ainakin uusi juttu oli se, että niiden muu ääntely kuulostaa laulavaiselta ujellukselta.

Serengetistä jatkoimme sen vieressä olevaan Ngorongoroniin, joka on kuuluisa valtavasta tulivuoren kraateristaan, jonne lukuisat eläimet kokoontuvat. Ngorongoro oli ehkä kaunein kansallispuisto, jossa kävimme. Vaikea sanoa sinällään reilusti, sillä jokainen niistä oli erilainen ja uskomattoman kaunis, mutta Ngorongoro onnistui silti jotenkin pysäyttämään ihan uudella tavalla. Ehkä siihen vaikutti se, että päivä jona lähdimme jeeppiajelulle kraateriin oli erittäin pilvinen päivä, mutta kun laskeuduimme kraateriin, sää muuttui. Sää oli siis edelleen sama siellä, mistä olimme tulleet, mutta kraaterissa olikin aurinkoista ja auringonnousun valo sai jälleen kaiken näyttämään taianomaiselta. 

Aurinko nousee kraaterissa
Ngorongoron kraateri













Hyeena ja shakaali odottamassa vuoroaan leijonan jälkeen




Myös telttailupaikkamme Ngorongoronissa oli, jos mahdollista, kaikista telttailupaikoistamme kaunein. Olimme korkealla kukkulalla, josta oli aivan uskomaton näköala. Kukkulalla seisoi valtava vanha puu. Maribou-linnut, jotka näyttävät vanhoilta viisailta herrasmiehiltä, astelivat verkkaisesti ympäriinsä. Doc grillasi illallisemme nuotiolla: erilaisia lihoja lihansyöjille, kasviksia kuten myskikurpitsapihvejä sekä valkosipulileipää kaikille. Oli täysikuu. Rangeri kävi varoittamassa, että puskiin ei saa mennä, sillä alueella liikuskeli villieläimiä, jopa leijonia! Kesken nuotiohetken norsu käveli viereemme. Kaikki säikähdimme, unohdimme Miken opit: "Ei saa juosta." ja lähdimme karkuun pienen matkan päähän. Norsu vain tuijotti meitä jonkin aikaa ja jatkoi sitten matkaa.




Ihmerekka ja nuotiopaikkamme

Maribou-lintu


 Ngorongoronin jälkeen oli aika palata asutuksen pariin. Seuraavat pari yötä vietimme Mto wa Mbussa. Kylän nimi tarkoittaa hyttysten jokea. Hyttysiä ei kuitenkaan onneksi ollut. Kuten ei itse asiassa juuri ollenkaan koko reissulla, joten meillä oli aivan turhanpäiten hyttysverkot mukana. Enpä ole ikinä ollut niin onnellinen siitä, että olen kantanut jotakin turhaan mukanani.

Mto wa Mbussa lähdimme alkupäivästä kylän oman kasvatin Andrewn kanssa kyläkierrokselle. Andrew esitteli meille paikallista riisin ja banaanin viljelyä, puunveistäjiä, kuvataiteilijoita ja ylipäätänsä elämää ja taloja kylässä. Talonrakennus Mto wa Mbussa ja yleensäkin alueella on oikean elämän the Sims -peliä. Taloa ei nimittäin pysty rakentamaan kertaheitolla, vaan sitä tehdään valmiiksi vuosien ajan sitä mukaa kun rahaa on.

Banaani on tärkeä juttu Mto wa Mbussa. Alueella tuotetaan monenlaisia banaanilajikkeita syötäväksi sekä tehdään banaaniolutta ja -viiniä. Banaaniolut on olennainen osa esimerkiksi häiden järjestämistä ja sovinnon aikaan saamista.

Kyläkierroksen ja lounaan jälkeen lähdin pienelle pyöräretkelle kaupungille Docin ja parin hänen tuttavansa kanssa. Aika nopeasti kävi selväksi, että autonrattiin astuminen olisi minun kohdallani johtanut todennäköisesti jonkun kuolemaan, sillä jo pyöräily vasemmanpuoleisessa liikenteessä hämmensi pääparkani aivan totaalisesti. Pyöräily uusissa kaupungeissa on kyllä ihanaa, ja tunnelma Mto wa Mbussa leppoisan lämmin.

Andrew esittelee riisintähkiä

Pieni tyttö pelottelee lintuja pois riisipellolta

Riisin kuivatusta

Olen suuri kuvanveistäjä

Banaanipelto



Jännittävä banaanioluthetki ;)

Banaaniviiniä




Iltapäivällä vierailimme vielä masai-kylässä. Ensiksi saimme ihailla ja osallistua masai-tanssiin. Sen jälkeen nuori masai-soturi esitteli meille kotinsa ja kertoi masaiden tavoista. Viimeiseksi tietenkin meidän toivottiin shoppailevan naisten tekemiä koruja. Masait ovat Keniassa ja Tansaniassa elävä erittäin tunnettu paimentolaiskansa. Mielenkiintoista heissä on erityisesti se, että näin moderneina ja globalisoituvina aikoina suuri osa masaista elää edelleenkin erittäin perinteikkäästi pääasiassa omia luonnonläheisiä vanhoja tapoja noudattaen. Masait asuvat todella alkeellisissa maalattiaisissa naisten valmistamissa lehmän lannasta tehdyissä mökeissä, jossa perheen miehet nukkuvat toisessa huoneessa ja naiset toisessa. Keskellä on eräänlainen keittiö. 

Naisilla ja miehillä on muutenkin hyvin selkeät omat tehtävät. Miehet hoitavat kylän ulkopuoliset asiat eli puolustushommat ja karjan, naiset taas kylän sisällä olevat asiat eli käytännössä kaiken muun. Rikkaalla miehellä on paljon karjaa ja vaimoja. Masain elämä etenee ikäluokkajärjestelmän mukaisesti. Arvostus nousee sitä mukaa, mitä korkeampaan ikäluokkaan on päässyt. Naiset kuuluvat miehensä ikäluokkaan. Tie aikuisuuteen kulkee ympärileikkauksen kautta niin miehillä kuin naisillakin siitä huolimatta, että naisten ympärileikkaus on kiellettyä niin Keniassa kuin Tansaniassa. Naisten leikkaamista on ollut vaikea lopettaa, mielenkiintoista kyllä, erityisesti juuri naisten vastustuksesta. Ympärileikkaamaton nainen ei ole naimakelpoinen eikä ympärileikkaamattomasta miehestä tule soturia. Tälläisten ajatusten poiskitkeminen onkin vähän haastavampi homma.

Tuktukissa matkalla masaiden luokse



Masai-soturit laulavat




Shoppailuhetki





Viimeisen telttayömme vietimme Arushassa Snake parkissa, jossa nimensä mukaisesti on paljon erilaisia käärmeitä (onneksi tosin vain terraarioissa) sekä muita eläimiä, joita on löytynyt alueelta vahngoittuneena. Vahingoittuneet villieläimet hoidetaan ja päästetään sitten takaisin luontoon. Erittäin mielenkiintoinen opastus käärmeistä on tippiä mukaan laskematta ilmainen. Snake parkissa toimii myös myrkkykäärmeklinikka eli jos myrkkykäärme puree, kannattaa tulla sinne hoidettavaksi. Tosin mustan mamban tapauksessa kuolet kahden minuutin sisällä puremasta eli vastalääke olisi hyvä olla jo valmiiksi taskussa.

Viimeinen telttailualue



Apua! Käärme!

Muuten teimme Arushassa kaikkea mitä kaupungissa nyt tehdään eli söimme ja shoppailimme. Arushan shoppailuskenestä kiinnostavimmat kohteet ovat valtava ulkomarkkina-alue ja Cultural heritage center. Näistä kahdesta ensimmäisessä vierailimme vasta seuraavana Arusha-päivänä, kun koko muu konkkaronkka oli lähtenyt takaisin kohti Nairobia ja me olimme kahdestaan äitini kanssa Arushassa. Minulla ei ole markkinoilta kuvia, mutta ne olivat todella hienot ja suuret. Kaikkialla oli niin paljon värejä, hajuja, ihmisiä, hedelmiä, vihanneksia, vaatteita, kaloja ja kaikkea ihmeellistä mitä nyt markkinoilta voi löytää. Cultural heritage center oli myös aika hieno paikka. Nimi on ehkä vähän harjaanjohtava, sillä se on kyllä vain tosi iso kauppa. Kaikki liittyy toki jollakin tavoin afrikkalaisiin kulttuureihin, mutta kaikki on myös myynnissä. Itselle hienoin kokemus siellä oli suuri taidegalleria.

Viimeisen yhteisen päivän iltana valvoimme jälleen kerran hirveän myöhään ja juhlimme toisen norjalaisista 25-vuotissyntymäpäivää. Tansaniassa valvoin itse asiassa joka yö myöhään ja heräsin tosi aikaisin, koska siinä vaiheessa oma ryhmä alkoi käymään tutuksi ja iltaisin teki enemmän mieli hengailla ja jutella kuin nukkua ja aamulla oli sitten taas aikaisin ohjelmaa. Vaikka autossa sai aina vedeltyä pienet unet, olin niin väsynyt, että kun muut ryhmästä lähtivät ja jäimme keskenämme Arushaan, emme kyseisenä päivänä tehneet enää muuta kuin kävimme syömässä ja yllä mainituilla markkinoilla. Sen jälkeen menimme vain hotellille loikoilemaan ja minä nukuin yli 12 tuntia.

Tuntui kauhean surulliselta, kun muu ryhmä lähti Nairobiin. Kun varasimme matkan, ajattelimme että haluamme nähdä Kilimanjaron, joten päätimme jäädä Arushaan. Kilimanjaron luona käyminen vaihtui myöhemmin lähempään Meru-vuoreen, koska luin että se on vehreämpi ja että sieltäkin näkee Kilimanjaron. Järjestetty osuus olisi joka tapauksessa loppunut Nairobiin pääsyyn. Ehdin kuitenkin kiintyä muutamaan tyyppiin ryhmässä ja heidän lähtönsä vähän itketti, kun todennäköisesti en enää koskaan näe heitä.

Arushan kansallispuisto, jossa Meru sijaitsee, piristi kuitenkin mieltä ja muistutti, että alkuperäinen valinta oli oikea. Eihän uusien ystävien kanssa olisi joka tapauksessa päässyt viettämään muutaman hassun ajotunnin lisäksi enempää aikaa. Sen jälkeen kaikki olisivat joka tapauksessa kaikonneet tahoilleen ja onhan olemassa Facebook. 

Arushan kansallispuisto oli todella kaunis ja vietimme siellä ihanan viimeisen päivän. Merusta ja Kilimanjarosta näimme vain alaosat, sillä päivä oli todella pilvinen, mutta ei se siinä tilanteessa haitannut. Oli täydellistä kävellä kauniissa virheissä maisemissa ja nähdä vielä viimeisen kerran villieläimiä paljon ja aivan läheltä. Erityisen ihana yllätys oli puiston valtava määrä flamingoja, Keskenämme emme tietenkään saaneet sentään kävellä. Opas täytyy olla aina mukana.




Rangerillä oli pyssy












Sitten koittikin se päivä, juhannusaatto itse asiassa, kun piti lähteä. Arushasta kotiin lentäminen ei ollutkaan yhtä helppo juttu kuin kodista Nairobiin meno. Matka kesti ruhtinaalliset 21 tuntia, sillä lensimme Arushasta Sansibariin, Sansibarista Dar es Salaamiin, sieltä Amsterdamiin ja lopulta Helsinkiin. 

Täytyy sanoa, että tämä oli aivan mieletön matka. Olen ihan koukussa. Pääsisinpä vielä edes yhden kerran vastaavanlaiselle seikkailumatkalle. Tosin en tiedä riittääkö yksi kerta mihinkään tässä riippuvuustaudissa. Siitä voisi ainakin aloittaa :).